Onnea tulevalle vuodelle 2011

Kiitos kaikille blogini lukijoille ja ystäville tästä kuluneesta vuodesta 2010! On ilo jakaa kanssanne elämän pieniä hetkiä kotoa ja puutarhasta kuvien kera ja lukea samalla teidän seikkailuistanne. Äsken juuri kävin sytyttelemässä aidan lyhtyihin kynttilöitä (kuten kuvasta näkyy), raketteja ei meillä paukutella. Tina tosin pitää valaa keskiyön hetkellä.

Kohta on taas takana yksi mielenkiintoinen ja omalaatuinen vuosi johon on mahtunut paljon hyviä asioita ja ihania kokemuksia. Uuden vuoden kunniaksi lupaan olla tekemättä lupauksia ;) Eipä niitä ole tullut ennenkään tehtyä!

Innolla odotan alkavaa vuotta ja tulevaa kevättä. Paljon on töitä tiedossa, mutta paljon on unelmiakin. Tänään tupsahti postilaatikosta jo ensimmäinen siemenluettelo Exotic Gardenilta, eli selvä kevään merkki vaikka pallotkin vielä joulukuusessa roikkuu...

Nauttikaa vuodenvaihteesta!

Joulu meni vauhdilla

Aatonaaton iltana keittelemästäni joulupuurosta syntyi sokerilla ja vaniljasokerilla maustetun kermavaahdon ja kirsikkahillonokareen kera ihana jälkiruoka kuuman glögin kera nautittavaksi.

Joulun vietto sujui perhepiirissä hyvin mallikkaasti, kinkut, laatikot ym. saatiin hyvin paistettua eikä onneksi aikaisemmassa blogikirjoituksessani mainitsemaani sähköongelmaa enää esiintynyt. Yleensä joulu menee aikalailla sisällä oleillessa ja vaan yhteisen ajan vietossa, joulun kohokohtaa eli äidin valmistamaa jouluateriaa odotellessa :) Siskon kanssa käytiin iltapäivällä kylän hautausmaalle viemässä pari kynttilää muualla lepäävien muistolle, mutta pakkanen oli niin kova että kauan ei ulkona viihtynyt.

Perheen parissa teimme tänä vuonna yhteisen sopimuksen että lahjoja ei osteta kun aikuisia ollaan ja kaikilla on jo muutenkin kaikenlaista tilpehööriä kotona niin paljon. Parasta on joulutunnelmasta ja jouluateriasta nauttiminen. Kaikesta huolimatta oli (sisko-)Pukki tuonut minulle 2 kirjalahjaa ja hänen miehensä oli valmistanut omin käsin puusta todella upeat salaattiottimet, joten aivan lahjaton ei jouluni kuitenkaan ollut. Oli minullakin yhdet yhteiset paketit vanhemmilleni sekä siskolle ja hänen miehelle. Ehdin ne jo hankkia ennen kuin tuo lahjattomuussopimus tehtiin.

Täyden laiskottelun sijasta tämä joulu meni melkeinpä sporttisissa merkeissä, siihen kuului pingistä, vesihiihtoa, golfia, vesiskootteriajelua ja tennistä. No, ainakin virtuaalisesti! Ennen joulua hankkimani Wii-pelikonsoli sai kaikki enemmän tai vähemmän riehaantumaan. En ole koskaan ollut kova pelaamaan mitään tietokonepelejä enkä tähän ikään mennessä ole yhtäkään pelikonsolia omistanut, ei vaan ole kiinnostanut nappuloiden painelu, mutta tuo liiketunnistin houkutti jo jonkin aikaa joten heräteostoksena sen tein, eikä kyllä kaduta yhtään!

Meidän Viiru-kissalla oli puolestaan ihan omat pelit mielessään. Tässä demonstraatiota hänen lempipelistä, kiusoittimen kiinni ottamisesta ja nassuttamisesta.

Ei tunnu nirsolle kisulle mikään muu lelu kelpaavan kuin juuri tämä malli. Kisuli saikin joululahjaksi aivan uuden samanlaisen vanhan tilalle. Olisittepa nähneet Viirun ilmeen kun hän katseli isäni Wii pingispeliä. Ensin piti katsoa epäuskoisena isää: ”Mitä toi tekee? Miksi se huitoo ilmaa?” Sitten piti välillä katsoa minua kysyvästi jos minä tietäisin mikä sille ukolle oikein tuli kun niin riivattuna siinä huitoo, sitten hämmentynyt katse palasi taas isään ja lopulta piti yrittää tuijottaa sitä tyhjää ilmaa isän edessä, että ”mitä siinä oikein on kun en mä vaan näe mitään”. Joskus kun ajatus oikein harhautuu omasta leikistä, unohtuu lelu roikkumaan suuhun...

Nyt jälleen uutta vuotta odottelemaan. Onneksi pidän (tai ainakin yritän pitää) tämän viikon ennen uutta vuotta lomaa. Saa vielä vähän pelailla lisää kun isä puolestaan ryntäsi tänään pelihimoissaan ostamaan (Tuurista...) Wii-tasapainolaudan. Ilta menikin mäkihypyssä ja pujottelussa. Minä vielä hommasin lisäksi Michael Jackson The Experience-pelin. Tuli tanssittua niin että paikkoja jomottaa. Jacksonin liikkeet ja koreografiathan eivät ole yhtään hankalia… ;) Huolellisen harjoittelun alla on nyt ”Bad”. Oikeasti maailman paras peli ja ihana kokemus jos rakastaa tanssia. Enemmän haluaisin vielä pelata mutta ei kroppa enää tänään pysy mukana näin äkkiseltään. No, huomenna uusi tanssipäivä jos vapisevat reidet vielä kestää aamulla sängystä nousemisen! ;)

Jännittävää joulun aikaa!

Viiru-tontun kera toivottelen oikein iloista ja tunnelmallista joulua kaikille blogini lukijoille, nyt kun vielä sähköt toimii. Jännäksi voi käydä kinkun paisto ensi yönä, äsken meinaan katosi sähköt talosta osittain: hellasta, jääkaapista, pakastimesta ja jouluvaloista. Täällä äidin ja isän luona kotona paistettiin juuri joulupullia ja tein myös kakkupohjan, täpärälle meni että saatiin ne paistettua. Romppalassa minulla olisi kyllä uusi Upon sähköhella mutta sitä ei ole vielä sähkömies yhdistänyt.

Nyt alkaa lämpötilakin täällä kotona pikkuhiljaa laskea kun öljylämmitys lakkasi toimimasta. Isä kävi juuri hakemassa puita vajasta ja laittaa olohuoneen kaakeliuuniin tulet. Äiti tuolla totesi että taitaa tulla tunnelmallinen joulu. Keittiössäkin on kyllä vanhanajan Siro-liesi, mutta kinkku ei kyllä sinne mahdu vaikka kuinka tunkisi. Sähköyhtiöstä sanoivat että varmaan muuntajasta on palanut proppu... Saas nähdä koska korjaantuu. Kohta taidetaan paistaa makkaraa päivälliseksi tuossa takan ääressä kun ei mikrossakaan voi lämmittää ruokaa. Eiköhän se siitä, pääasia että saatiin pullat uunista :D

Hyasintin tuoksua ja jouluasetelmia

Olohuoneen pöydälle tein hopea-vihreän asetelman jossa yksi valkoinen ja kaksi sinistä hyasinttia jotka ovat vasta nupulla. Mikä ihana tuoksu. Kai tämä talvi myös tekee sen että kaipaan valtavasti kaikkea vihreää.

Keittiössä tuoksuu vaalenapunainen hyasintti.

Sain äidiltä joulukukaksi kaksi ihanaa puuvillan oksaa. Ihania ja pehmeitä, aivan kuin lumipalloja :)

Hauska joululaulu

Tämä eläinten esittämä joululaulu on kyllä ihan huippu ja saa joka kerta hyvälle tuulelle! Tuo loppupäässä oleva hylje on ihan paras! ;)

Paperitähti

Omatekoinen paperitähti olohuoneen ikkunassa. Tähtihän tuo on, mutta mun silmissä se tuo mieleen myös vaikkapa kerratun amarylliksen kukan :) Pakkohan tätä oli kokeilla kun on niin hauska ja älyttömän helppo ohje. Tämän kokoinen tuli A4 arkeista. Jostain kun löytäisikin vaaleaa oljen väristä paperia, sellaisesta voisi tulla myös aika kivannäköisiä koristeita. Perusohjeen löydät mm. YLE:n nettisivuilta ja tarkemman, todella hyvän kuvallisen ohjeen löysin Googlettamalla Made By Johannan blogista.

Niiloa muistaen, itsenäisyyspäivänä

Isoisäni
Niilo Peltola
synt. 08.08.1918, kotipaikka Lahti
kuolinaika 03.08.1944, Tolvajärvi
kuolinkunta Korpiselkä

Kuvassa isovanhampani Maija ja Niilo kihlajaiskuvassaan vuonna 1934. Niilon aika oli lähteä jo 26 vuotiaana, ammuttu päähän juuri rauhan tehdessä tuloaan.

Koskaan en häntä saanut tavata, kuten ei isänikään.

Kirjeesi ja päiväkirjasi ovat tallessa ja niiden kautta voin ajatuksesi kuulla. Olisinpa voinut sinut tuntea.
Kiitos kaikesta ♥ Nyt olette vihdoin taas yhdessä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Värikollaasihaaste #012

Viikon värikollaasihaasteessa tumma harmaa, kirkas lilansininen ja sammalenvihreä. Nyt pääsi mukaan Viirun poseeraus äipän sylissä ja kisun ilme kertoo paljon: "pitääkö mua AINA olla halimassa, kaikkea sitä joutuu kestämään..." ;)

8-vuotispäivä ja keittiön sisutus

Tänä viikonloppuna tuli täyteen 8 vuotta siitä kun taloprojekti alkoi. Oli todella kylmä joulukuu ja ulkona muistaakseni lähemmäs -30C pakkasta. Silti oli kova täpinä päällä kun kädessä oli oman talounelman avaimet. Tältä Romppala näytti syksyllä 2002 kun kävin sitä katsomassa.

Aavemainen ja kiehtova: Romppala syksyllä 2002.

Eilen tuli juhlan kunniaksi vähän siivoiltua ja sisustettua keittiötä. Pieni kuusi tuo pöydällä joulun tuoksua ja odottelee vielä vihreänä muutamia koristeita.

Ompelin uuden verhokapan keittiön ikkunaan. Löysin kirpputorilta muutamalla eurolla yhden verhon jossa oli tuo ihana pitsimäinen koriste alareunassa, joten se sai nyt uuden elämän. Vielä sitä on varastossa joten täytyy miettiä mihin loput käyttäisi.

Löysin yhden kuvan keittiöstäni vuodelta 2003 kun oli hommat vielä melkolailla alkutekijöissä:

Tässä keittiö nyt 2010. Vanha hella toimii kiitettävästi ja siitä on tullut hyvin rakas, vaikka välillä se vähän innostuu savuttelemaan. Oven yläpuolella oleva pitsikappa on edesmenneen mummini virkkaama.

En ole koskaan ollut kovin suuri valkoisen sisustuksen ystävä, mutta keittiössä kieltämättä saa kyllä olla valkoista mukana, se tuo tiettyä raikkautta ja puhtauden tunnetta. Viininpunaisiin seiniin en ole näiden vuosien aikana vielä yhtään kyllästynyt. Punainen tuo kodikkuutta ja lämpöä. Nyt alkaa keittiö olemaan juuri sellainen kun haluan, etenkin kun keväällä tuli tapetoitua tuo kaappien ja tasojen väli valkopunaisella herraskartano-tapetilla, jonka värit yhdistävät sopivasti keittiön kaapit ja seinien värin. Tiukille meni, mutta yksi rulla onneksi riitti koko matkalle! :)

Juhlapäivän kunniaksi piti leipoa ja tarjota porukoille mansikka-valkosuklaakakkua :)

Huomenna taidan laittaa keittiön ikkunoihin vielä vanhanajan lumihiutaleita kun eilen siskon kanssa vähän askarreltiin. Lapsena leikkasin niitä aina niin kovalla urakalla että sormiin tuli rakkulat, siinä vaiheessa oli sitten pakko lopettaa. Eilen Viiru antoi inspiraation ja mallin tanssiville kissoille ;)

Adventtikynttilöiden koristeet

Hortensia jakselee hyvin keittiön ikkunalla ja on alkanut kasvattaa uusia oksia tyvestä. Askartelin keittiöön pienen "adventtikoristeen" eli kynttilöihin numerot. Hopeisia numerotarroja ja valmiiksi leikattuja ohuita vanerisydämiä löytyi varastosta. Taakse liimasin huonekaluniitit joita löytyy iso laatikollinen, tavalliset nastatkin tietysti käy, jotta saa tökättyä ne kynttilöihin. Isoissa kynttilöissä on melko turvalliset vielä koska kynttilä palaa pitkään, mutta muista silti aina turvallisuus elävän tulen kanssa, etenkin jos kynttilän lähellä on mitään koristeita. Joskus kauhulla katselen sisustuslehdissä joitakin kuvia joissa kynttilöitä palaa tie missä puuhyllykössä tai kynttilän ympärille on kieputettu jos jonkinlaista syttyvää materiaalia...hui! Turvallisia ja tunnelmallisia hetkiä!

Joulukalenterit avautuivat!

Siskoni kanssa emme varmaan koskaan kasva aikuiseksi vaan askartelemme joulukalentereita toisillemme vielä vanhoina mummeleina! Se on vaan niin hauskaa ja varmasti se perinne vie aina meidät muistoissa lapsuuteen ja siihen aikaan kun äiti teki meille aina joulukalenterit joista löytyi kaikenlaista jännää pientä tilpehööriä. Systeri oli askarrellut minulle ihanan riimukalenterin, riimukivi jokaiselle päivälle :) opaskirjakin oli mukana. Riimut ovat pitkään kiinnostaneet mutta en ollut vielä sellaisia hankkinut. Minä tein viime vuonna puolestaan siskolle Tarot-aiheisen kalenterin. Tänä vuonna askartelin hänelle "kaikkitietävä Viiru Oraakkelin" jossa Viiru kertoo, kissamaisia viisauksia sanoin ja kuvin. Siskosta kun on myös tullut aikamoinen Viiru-fani ;)


Piti tietysti muistaa omaa kisumussua myös näin joulun lähestyessä uudella jännällä lelulla ja omalla kissan joulukalenterilla jonka löysin Anttilasta. Se saikin heti innostuneen vastaanoton. Heti kun näytin kalenteria, piti tulla uteliaana nuuskimaan. Jotain ylimaallisen hyvää sieltä löytyi! Kysyin että mikä luukku avataan. Tassut rupesivat sohimaan kalenteria vauhdilla ja kehräysmoottori lähti käyntiin. "Avataan toi, toi, toi, ja vielä toi ja sitten se siinä vieressä olevakin!" Pahvipäällistäkin piti yrittää nuolla kovaa vauhtia ennen kuin edes sain avustettua luukun avaamisessa :) ihania minttunappeja löytyi sieltä monta kappaletta. Nyt maistuukin sitten uni hyvin kaiken tuon jänityksen jälkeen.


Vanhat joulupallot löysivät tiensä lasipurkkiin. Siitä on varmaan jo ainakin 10 vuotta kun kylällämme toimi vielä pieni Halpa-aitta -niminen sekatavarakauppa. Sieltä vanhan kaupan kätköistä oli ilmeisesti löytynyt vanhoja lasisia joulupalloja ja yksi suurempi latvakoriste. En tiedä kuinka vanhoja ovat mutta ostaessani ne olivat vahassa pahvilaatikossa, haurastuneisiin silkkipapereihin käärittynä. Tulee ihanan nostalginen tunne niitä katsellessa. En ole niitä kuuseen raaskinut laittaa joten ne saavat koristaa nyt eteisen pöytää. Lasimaljan sain taannoin lahjaksi siskoltani joka puolestaan oli löytänyt sen, mistäs muualtakaan, kun Tuurista takametsien tavaratalosta :)

Iloista ja tunnelmallista joulukuun alkua kaikille!

Kisu joulukortissa

Olen pitänyt tämän melkein vain sisustus ja puutarhablogina, enkä ole nettikauppaani pahemmin mainostellut, mutta ajattelin nyt kuitenkin näyttää maalaamani tämän vuoden joulukortin joka kantaa nimeä "Kilisee kilisee kulkunen"

Kortteja on saatavilla Keijumökki-nettikaupastani 1 €/kpl. Lahjoitin myös kyseistä korttia 300 kpl Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistys ry:lle (tänään juuri lähti joulupaketti postiin) myytäväksi heidän turvakodissa asuvien kodittomien eläinten hyväksi. Näiden minulla itsellä myynnissä olevien korttien tulot tosin menevät ihan oman kisun kanankoipi-, maitonappi- ja lelurahastoon... ;) ♥

Valkoinen, vaalean harmaa ja musta...

...ovat tämän viikon värikollaasin haastevärit, tässä meikäläisen tulkinta :)

Tahaton lumienkeli

Oi sitä ihanuutta, ulkona satoi lunta ja uusi hanki kimmelsi, päätinpä sitten lähteä nauttimaan ihanasta talvisäästä systerin kanssa pienelle happihypylle kunnes yhdessä vaiheessa jalat lähti lennokkaasti taaksepäin ja muu kroppa eteenpäin. Siskoni ei muuta siitä havainnut kuin töppösten suhinaa ja vaimean "eiii"-huudon, kun makasin jo mahallaan räpiköimässä kunnes sain taas pitoa jalkojen alle. Älkää siis ihmetelkö kun keskellä tietä näkyy iso lumienkelin muotoinen kuvio, se olin minä. Siskon miehelle tarkoitettu synttärilahjapussi oli täynnä lunta. Tässä sinulle lämmöllä annettu lahja, kasa tuoretta lunta.

Yritin ottaa uuden kuvan lumisista jouluvaloista mutta kaikista tuli ihan heilahtaneita (vaikka tällä kertaa en kaatunut :P )

Viikon värit

Värikollaasihaasteessa vaalea harmaa, keltainen ja vaalea lila. Tulee mieleen kevät noista väreistä ja tästä tulikin aika keväinen kokonaisuus, viime kevään kukkia ja leipomuksia. Tiedän kyllä että täällähän me monet viherpeukalot jo taas odotetaan kevättä ja sipulikukkia... :)

Ensimmäiset jouluvalot

Te ketkä ette vielä halua nähdä joulujuttuja, kääntäkää katseenne toisaalle ;) En halunnut enää katsella ankeaa pimeyttä joten jouluvaloja tuli viriteltyä tänään oikein antaumuksella. Maailman paras iskä oli isänpäivänäkin apuna jatkojohtoja virittelemässä. Oli kaunis ja raikas iltapäivä ja aurinkokin pilkahteli. Uhosin aina että sitten viimein kun on sähköt niin laitan sellaiset jouluvalot että ne näkyy avaruuteen asti. No, ehkä ei ihan niin pitkälle kannata mennä, mutta nyt kun ensimmäistä kertaa sain pihalle jouluvalot laittaa, niin laitetaan sitten kunnolla! Kuusetkin sattuivat kasvamaan niin sopivilla paikoilla.

Viime viikonloppuna tein oveen kranssin punaisista kanukan oksista, nyöristä ja kirpparilta löydetyistä puuhelmistä, koristeksi keskelle ripustin vielä muutaman sydämenmallisen pöytäliinapainon. Nautin tästä vuodenajasta kun saa tunnelmoida ja koristella.

Jouluisia sävyjä

Marraskuisen sunnuntai-illan tunnelmissa kyhätty kollaasi. Ulkona sataa juuri nyt lunta ja kynttilän valo lämmittää. Mielessä on haave että lahjaksi saamani valkoisen amarylliksen sipuli kasvaa ja kukoistaa jouluksi. Viikon värikollaasin haasteväreinä punainen, vihreä, valkoinen, musta ja harmaa.

Musta, punainen, tummansininen

Viikon värikollaasihaasteessa musta, punainen ja tumma sininen.

Terkkuja Viirulta: "Matonkuteita on kiva jäystää. Kattokaa kun mä oon hienona kun äippä laitto mulle hienon rusetin kaulaan (oikeesti en siitä tykkää mutta pidän vähän aikaa että se saa ton saamarin kuvan otettua...)"

Halloweenjuhlien satoa ja makaaberit alkupalat

Tervetuliaisiksi katoin eteisen pöydälle kammottavat alkupalat. Ihanat syksyiset kukat löytyivät oman kylän kaupasta. Kotitekoiset karamelliomenat ovat kokeilemisen arvoisia jos on kotimaisia omppuja käsillä (resepti tämän postauksen lopussa).

Lauantai-ilta kului hauskoissa merkeissä. Minulle on perinteeksi muodostunut vuosien aikana järjestää pienet Halloween-pippalot Romppalassa. Olen jo lapsesta asti ihastellut, hieman kateellisenakin, amerikkalaisten tapaa juhlia Halloweenia, vaikka kieltämättä karsastan sen pikkaisen liian ylitsepursuavaa kaupallisuutta. Enemmän minua lähinnä tapahtumassa kiehtoo ajatus siitä, että se on joulun ja kiitospäivän lisäksi heillä yksi tapahtuma josta kaikki nauttivat ja joka antaa perheille yhteistä hauskaa puuhasteltavaa, eritoten lapsille. Kaikki lapsenmieliset toki nauttivat siitä varmasti vielä enemmän, viritellessään kotiaan pelottavilla koristeilla. Suomalaisten pääsiäinen trulleineen ja pääsiäiskarkkien keruu ovelta ovelle ovat puolestaan täysin vieraita asioita amerikkalaisille. Mielestäni meidän pääsiäinen noitineen vastaa ehkä enemmän amerikkalaista Halloweenjuhlaa.


Halloweenin rantautumisen Suomeen alkaa tosin jo aistia. Vuosi vuodelta krääsän määrän hienoinen lisääntyminen kielii eritoten kauppojen innostuksesta saada joukkoon jälleen yksi uusi juhla jota kaupata. Lapsesta asti olen kaihoisasti haaveillut suomalaisesta Halloweenista ja nyt se alkaa pikkuhiljaa toteutua. Rakastan kummitusjuttuja, mystisiä asioita ja eritoten Halloweeniin liittyviä uskomuksia. Wikipedian tietämystä lainatakseni:

”Kelttien uskomusten mukaan tämän maailman ja yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi juhlan aikana poltettiin kokkotulia asutusten ympäristössä, koska tulien uskottiin antavan suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan. Suomessa vastaava juhla oli kekri. Vainajille tarjottiin juhlaruokaa ja heidän odotettiin kylpevän saunassa. Sieluinpäivän iltana eli kekri-iltana naapurit kuhtuvat toisensa vieraaksi, lihaa syötiin ja viinaa juotiin ja yönvalvojaisia piettiin. Painittiin ja veisata völlötettiin.”


Luonani ei onneksi painittu tai ”veisata völlötetty” (mitälie sekin tarkoittaa, jotain lauluntapaista?), mutta sen sijaan maistelimme uteliaisuudella erästä, jopa meidän pikkukyläämme lähikauppaan rantautunutta halloweentuotetta, nimittäin vaahtokarkkisilmiä. Meillä siis paremminkin ”möllötetiin” kirjaimellisesti. Sainpa villin ajatuksen tehdä noista silmistä näyttävät alkupalat. Hienostuneella tavalla pikkuleivältä tarjoiltuna, lepää ranskalaisella kirsikkahillolla ryyditettynä, silmämuna tarjottimella! Pienenä vinkkinä sanottakoon että pipari ja hillo olisivat pärjänneet aika hyvin ilman kaiken kruunaavaa silmää, mutta pakkohan sitä oli kokeilla.

"I only have eyes for you..."

Sain videoitua maistelukokemukset, jotka olivat…vähintäänkin mielenkiintoisia (pidetäänpä ne vain yksityisarkistossa…). Kuinkahan sitä kulinaristista makuelämystä kuvailisi? Minun ikäpolveni muistaa varmasti nuoruudesta villityksen nimeltään limapallo. Sitä oli mukava heitellä seinille ja toisia kohti. Limapalloa ei tosin tuskin ole kukaan täysjärkinen maistanut. Vaahtokarkkisilmä muistutti sitä aika paljon. Silmässä oli sitkeän limainen, ja epämääräisen veltto, mutta silti kiinteä, hyvin kimmoisa koostumus. Tämän karamellin tosin kruunasi puraistessa, sisältä yllättäen purskahtava nestemäinen kirpeähkö täyte. Vaahtokarkkisilmän syönti on siis ehdottomasti köyhän miehen pelkokerroin kotioloissa. Kannattaa kokeilla (vaikka en suosittele).

Halloweeniin sopiva hämähäkkikakku, suklaamoussella ja mansikoilla.

Photoshoppasin jokaiselle halloweenkortin joka samalla toimi paikannäyttäjänä. Mallina poseerasi, kukas muukaan kuin meidän oma Viiru-vampyyrikissa ;) ♥

Resepti:
Halloweenin Karamelliomenat

6-8 kotimaista pientä omenaa
Päälle hasselpähkinärouhetta, strösseleitä tai suklaahippuja oman maun mukaan

Karamelliseos:

110 g voita
2 dl sokeria
1-2 tl vaniliinisokeria
½ dl vaaleaa siirappia
4 rkl vehnäjauhoja

Mittaa ainekset kattilaan ja kuumenna seos kiehuvaksi. Keitä miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Seivästä omenat esim. puisiin grillitikkuihin. Kuorruta pestyt, pienet kotimaiset omenat dippaamalla karamelliseokseen tai lusikoimalla sitä omenan päälle. Pyörittele omenaa hetki jotta karamelliseos jähmettyy hieman. Pyörittele omena esim. pähkinärouheessa ja laita jähmettymään öljytylle leivinpaperille. Annoksesta noin 6-7 karamelliomenaa.

Halloweenviikon värikollaasihaaste

Tämän viikon värikollaasihaasteessa väreinä kaunis tumma ruskehtavan oranssi, vaalenakeltainen ja vaalean vihreä. Koska syksyn ihana Halloweenjuhla lähestyy uhkaavasti, toistuu sen värit viikon kollaasissani joka kulkee työnimellä: "Olen Viiru vampyyrikissa, armoton yön saalistaja joka hypnotisoi uhrinsa smaragdisilmillä ja loputtomalla tuijotuksella kunnes tekee siirtonsa. Omistajiani en pure koska ne antaa ruokaa ja maitonappeja, mutta muilla ei ole niin väliä." ;)

Kuvassa Herra Isopääjohtajan lisäksi oman pihan lyhtykoisoja joita hyödynnän halloweenina aina tunnelmavaloina, tökkimällä niitä valo-oksien pikkuruisten lamppujen "varjostimiksi". Varmista kuitenkin aina että käyttämäsi lamput ovat sellaisia jotka eivät kuumene osuessaan paperimaiseen lyhtykoisoon.

Näissä tunnelmissa, jos en ehdi blogia ennen viikonloppua päivittämään, Happy Halloween! ;)

Kuu, tähdet ja syyspiparit

Ihania kirkkaita kuutamoöitä ja tähtien tuiketta on viimepäivinä riittänyt. Ylempi kuva tosin viimesyksyltä kun nyt sen saanut kunnollista kuvaa otettua. Nuo pienet valkoiset pisteet vastarannalla ovat joutsenia.

Tänään aamulla herätessäni oli maassa valkoinen lumipeite. Rakastan tätä aikaa vuodesta aivan valtavasti. Tuli sellainen tunne että nyt on aivan pakko leipoa pipareita jo pelkästään ihanan tuoksun vuoksi. Tässä itse kehittelemäni variaatio perinteisistä piparkakuista. Maku ei ole niin voimakas kuin normaaleissa joulupipareissa (eli sopivat leivottaviksi syksylläkin), mutta silti sopivan mausteinen ja hieman karamellimainen. Salaisuus piilee vaaleassa siirapissa ja vaniliinisokerissa. Kieltämättä tykkään näistä hieman enemmän kuin perinteisistä joulupipareista, eikä ole kukaan muukaan tullut valittamaan ;) Viime jouluna leivoin näitä pipareita tarjottavaksi kyläyhdistyksemme joulumyyjäisissä ja kaikki (about 300 piparia) meni hetkessä, joku olisi halunnut niitä ostaakin. Eipä kaupan piparit kyllä omatekoisia voita. Nyt siis kaikki joukolla leipomaan täyden kuun kunniaksi kuu- ja tähtipipareita!



Lindan syyspiparit:

250 g voita
2 1/4 dl sokeria
1 muna
3/4 dl vaaleaa siirappia
2 tl vaniliinisokeria
2 tl inkivääriä
2 tl pomeranssinkuorta
1 tl kanelia
1½ tl soodaa
6 dl vehnäjauhoja

Vatkaa pehmennetty voi ja sokeri, lisää muna joukkoon vatkaten sekä siirappi. Yhdistä vehnäjauho, sooda ja mausteet, lisää taikinaan. Anna taikinan jähmettyä jääkaapissa muutaman tunnin. Kauli ohueksi ja painele piparimuotilla kuun ja tähden muotoisia pipareita. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 6 min. Annoksesta tulee n. 100 ohutta, rapeaa piparia.

Värikollaasihaaste ja kesän viimeiset kukat

Tällä viikolla oli värikollaasihaasteessa punainen, lila ja vaaleanpunainen. Rakastan punaista ja lilaa mutta ne yhdessä ovat kyllä aika raju yhdistelmä. Vaaleanpunainen tosin tuntuu sitovan ne yhteen jonkin verran. Tuli aika kukkapainotteinen kokoelma oman pihan kuvista jossa alppiruusu, malva, silkkikukka, krookus, tulppaanit ja koivuangervojen syysväritystä. Oikeassa alalaidassa viimevuoden viimeinen kukkakimppu...

...joka on aika sekamelska. Viimeviikolla pelastin nämä kukat (alla) maljakkoon kun lunta luvattiin. Kimpussa yksi "teddybear" auringonkukka, ruusuja, hopeamarunaa ja syysasteria.