maanantai 7. elokuuta 2017

Varjopuutarha ennen ja nyt

Illansuussa oli hyvä hetki kitkeä pikaisesti varjopuutarhaa joka näyttää tänään tältä. Tuohon polun reunaan, kaarteeseen, ajattelin siirtää tummalehtisiä akankaaleja joita löytyy sieltä täältä ympäri pihaa, tai sitten patjarikkoa, jotain matalaa rajaamaan polun ja kasvit. Kumpaako te laittaisitte? Muistin että tämän osion kanssa puuhastelu alkoi tasan vuosi sitten. Nyt kun katsoo ennen ja jälkeen kuvia vierekkäin, tajuaa kuinka nopeasti kaikki on kasvanut. Tässä kuva alueesta tasan vuosi sitten 8.8.2016:



Tässä vielä kammottavan tylsä kuva heinäkuun lopulta 2016:

Tässä vaiheessa alueelta on jo raivattu pois ikivanhat itsestään kylväytyneet 
villit herukkapuskat jotka eivät enää satoa tuottaneet. Kivimöykky pilkottaa keskeltä. Siitä tuli polkuun hyvä "liikenneympyrä".

Paluu jälleen nykyhetkeen...


Jonkin verran taimia on toki tullut hankittua, mutta suuri osa on vain siirretty tai jakotaimia. Vasemmalla takana oleva kultatyräkki oli tullut ihan vahingossa, mutta kun kerran on päättänyt myös varjossa viihtyä niin saa olla, sen lehdet ja pensasmainen kasvutapa käy hyvin. Laikkukirjokanukan siirsin toisaalta kun se tähän paremmin sopi. Vierellä avautumista odottavat valkoiset liljat jotka tulivat jostain taimistolta keväällä tilaajalahjana. Ajattelin että ne sopivat kanukan viereen ja erottuvat hyvin myös mustaa pergolaporttia vasten. Jalopähkämöt päätyivät tähän kaareksi kun niitä oli sen verran paljon. Ovat kyllä siistejä ja tykkään niiden lehtimuodoista. Tällä alueella tärkeintä ovatkin eri lehtimuodot joita keräilen. Oikealla takana pilkottaa preeriamesiangervon lehdet jotka ovat aika kookkaat ja näyttävät. 

Tunnustaudun kuunliljojen keräilijäksi. Aina tulee joku uusi hankittua, kunhan se on tarpeeksi poikeava muihin jo aiemmin hankittuihin lajikkeisiin verrattuna. Vaikka tykkään kaikkein eniten sinikuunliljoista, isolehtisistä kuten Big Daddy ja Elegans, tämä kirkas ja värikäs Color Festival alkaa kiilata ainakin kärkikolmikkoon. Aivan kuin maalari olisi pensselillä sutinut lehtiä ja sekoitellut vihreän, valkoisen ja keltaisen sävyjä keskenään. :)


Suippolehtinen Lakeside Dragonfly:


Valkoraidallinen Night Before Christmas

Eipä sitä tiedä mihin liriin kaikkien näiden kuunliljojen kanssa vielä joutuu jos leviävät yhtä tehokkaasti kuin nykyiset. Täysikasvuiseksi taimella menee onneksi kuitenkin vielä noin 3-5 vuotta. Toisaalta näiden toivoisi olevan jo jättiäisiä "justhetinyt". ;)
 Huomenna jos aikaa hetki liikenee, taidan jakaa väliin hieman taponlehteä aluskasviksi...

tiistai 1. elokuuta 2017

Mistä muistaa kesän?













Joillekin kesän tunne syntyy rannalla makoilusta, jäätelön lipomisesta tai ehkä lomareissuista jotka posotetaan vauhdilla kuumassa autossa. Minulle paras kesän tunne syntyy kun saan näpertää kukkien kanssa. Sitoa kimppuja ja räpsiä niistä kuvia muistikortit täyteen. Joskus talven pimeinä tunteina kuvien kautta muistan juuri ne hetket ja tunnelmat.

Valokuvaaminen on ollut aina rakas harrastus ja muistan kuinka pienenä tyttönä yritin asetella kukkia ja ottaa niistä jonkinlaisia "taidekuvia" surkealla pienellä punaisella filmikameralla, ja mikä pettymys oli lopulta saada ne kaikki kehitetyt kuvat joista suurin osa oli sumeita tai heilahtaneita. Kuvaamisesta on nyt aikuisiällä tullut osa työtä joten ymmärrän raahata mukanani kamerajalustaa (vaikka kuinka vakaaksi oloni sillä hetkellä tuntisin), mutta tämän kesän olen suurimmaksi osaksi napsinut ihanalla älypuhelimella paloja kesästä vailla itseaiheutettuja "kuvauspaineita" ja jakanut niitä nettiin Instassa. Samalla olen nauttinut myös toisten ihanista kesähetkistä. Minä, suurten suunnitelmien ja niiden varasuunnitelmien superlaatija, olenkohan kesän aikana vihdoin oppinut elämään huolettomasti kesähetkessä? Juuri nyt siltä tuntuu... :)

Tässäpä myös blogin puolelle hieman näitä pieniä paloja ajasta jolloin kesä alkaa taittua hämäriksi illoiksi. Valkoiset kruunuvuokot ovat nyt päässeet vauhtiin ja myhäilen tyytyväisenä että saan kerätä niitä kimpuiksi mielin määrin aina myöhäiseen syksyyn asti. 
Tervetuloa elokuu!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Unohdettu...



Kummastelin tässä jo pienen tovin kesällä, että mikähän outo varsi törröttää cottage garden -penkissä valkoisten pionien välissä. En muistanut että sinne mitään olisin istuttanut. Aluksi katselin keväällä että onkohan se joku epämuodostunut laukka. Sitten nuput alkoivat ilmestyä ja tajusin että sehän on sinitähtihyasintti. Muistin sitten hämärästi että suunnittelin syksyllä hankkivani niitä muutamia tähän uuteen penkkin. Selkeästä muistinmenetyksestä kärsivän suurin ylläri paljastuikin tänään kun kukka oli läväyttänyt itsensä auki. Sehän onkin valkoinen isotähtihyasintti Camassia Leichtlinii Alba. No, nyt muistan ja tunnustan sen istuttaneeni... Elämä on yllätyksiä täynnä. Kaunis on kuin mikä. Sitä en tosin muista mistä sen hankin. Näitä ottaisi kyllä mielellään lisääkin, kiitos! Tässä on jotain lehdokkimaista herkkyyttä vaikka toki onkin metrin mittainen. Toiset hujopit, eli kellohyasintit alkavat myös kukkia. Ihanaa! Silmä lepää vihreävalkoisessa yhdistelmässä.

Elokuu alkakoon!

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Kesän tuoksu







Kenelle kuuluu kesän ihanin tuoksu? Juuri avautuneille pioneille? Ruusuista suomalaiselle Juhannusmorsiamelle vai kanadalaiselle John Davisille? Niistä olen saanut iloita viimeisen viikon aikana. Vaikea sanoa, mutta ainakin tänään se paras kesätuoksu kuului nurmikon seassa kukkineille valkoapiloille, ja oman takapihan "mansikkapaikan" ahomansikoille. Apilat ja vuohenputket voivat olla niin kirottuja riesoja maalaispihassa rönsyiltyään hillittyyn kukkapenkkiin, mutta hyönteiset rakastavat niitä. Ehkä minäkin vähän ihastuin, kun kitkennän lomassa ne kesäpöydän koristukseksi keräsin. Haaveillen olen katsellut kuvia blogeissa ja Instagramissa valkoisten ja pinkkien rikkaporkkanoiden kukinnoista leikkokimpuissa - niin kauniita! Ennen kuin heikkopäisenä alan niitä ensi keväänä pihalleni kylvämään, miksi en nyt salaa iloitsisi myös vuohenputken kukinnoista? Eipä niistä eroonkaan tunnu pääsevän... (Syvä huokaus.)

Hienoja ja satoisia tarhavadelmia ei minulla kasva. Rikkaruohona puskee villivadelmaa välillä jostakin väärästä nurkasta kitkettäväksi. Koristeellinen mutta muuten hyödytön tuoksuvadelma saa tosin vapaasti kasvaa aidan vierellä, suurten koivujen katveessa, paikassa jossa mikään muu kasvi ei pärjää. Sen komeita lehtiä ja lähes kurtturuusumaisia kukkia pysähdyin fiilistelemään. Tykkään...

Tässä siis loppuviikon tosi kivat rikkaruohot tiivistettynä kulhoon ja katseen alle. Nyppimisen jälkeen palkitsin itseni kourakaupalla ilmaisia mansikoita. Tämä kesä on ollut kaukana "kesäisestä" tunnelmasta, tänä perjantai-iltana tosin se mieleen jäävä kesämuisto tiivistyi lievän ukonilman oloiseen nihkeään lämpöön ja isoon kulholliseen oman pihan villejä mansikoita. Sen verran mustikkaakin oli jo kypsynyt että niillä sai värjättyä huulet sinisiksi - ne kun eivät olleet vielä tarpeeksi siniset menneiden kesäpäivien koleudesta. Mukavaa viikonloppua! ;-)

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Päivän kuningattaret


Täytyypä kertoa teille hieman kauniista kuningattarista. Tässä yksi Kuningatar Mimma viettää kesäiltaa sosiaalisen median äärellä lähempänä puoltayötä. Siinä missä mamma käyttää ahkerasti Instaa ja Facebookia, Mimman somekanava on aivan uudenlainen sovellus nimeltä "Twitterwindows" joka avautuu olohuoneessa verkkoa kynnellä näppäilemällä ja sieltä kuuluu linnunlaulua. Siellä voi myös keskustella muiden kissojen kanssa. Usein ne mielipidekeskustelut tuppaavat vaan menemään solvausten huutelemiseksi ja oman hännän pörhistelyksi, joten huoltajan täytyy joskus puuttua rouvan sanomisiin. Tämä lasiveranta on vain perinteisempi Windows jättinäytöllä.

"Mitään en oo sanonu."

Kesäverantaa pitää koristaa hieman kukkasin jotta viihtyvyys on taattu. 

Ylväät siperiankurjenmiekat ovat juuri sopivan arvokkaan näköisiä juhlallisiin koristeluihin. Löytyypä niidenkin joukosta nyt yksi kuningatar...

Spontaani hihkuminen pääsi suusta kun yllättäen tällainen lumikuningatar oli ilmestynyt kuin tyhjästä. Kyseessä on siis siperiankurjenmiekkalajike 'Snow Queen'. Pikkuruisen taimen istutin vasta tänä keväänä, mutta heti se pukkasi yhden komean kukan. Periaatteessahan tuo pitäisi napsaista pois jotta jaksaisi juurtua paremmin, mutta kun ei henno... Uskomatoman kaunis.

Kuningatarteemalla jatkaakseni, ruusuista avautui tänään Tarhakurtturuusu 'Pohjolan Kuningatar' jolla on uskomattoman ihana tuoksu ja suuret kerratut kukat. Näiden kuningatarterveisten myötä mukavia pihahetkiä!

torstai 6. heinäkuuta 2017

Cottage garden -näkymiä


Tässäpä vielä hieman pihakierrosta "cottage gardenin" puolelta näin heinäkuun aluksi. Uskokaa tai älkää, mutta viimeiset tulppaanit kuihtuivat vasta nyt. Eli kevään ja kesän myöhäisyydessä koettiin varmasti joku uusi ennätys. En toki valita, on ollut ihanaa nauttia tulppaaneista todella kauan. Syreenitkin ovat vasta nyt parhaassa kukassa. Tämä ihana rungollinen pikkusyreeni 'Palibin' tuli siirrettyä uuteen paikkaan, tämä kohta kaipasi jotain suloista ja kepeää kanukan kaveriksi. Juurelle voisi istuttaa vielä jotain pientä ja kaunista. Ehkä jotain matalaa kurjenpolvea, patjarikkoa tai talviota kattamaan juurialueen.


 Tänään avautui yksi kyttäämäni uutukainen pieni ihastus, kyläkurjenpolvi 'Midnight Reiter'. Syksyllä istutettu idänkurjenpolvi Geranium himalayense 'Derrick Cook' (kuva alla) on sekin osoittautunut aika suloiseksi. Minulla on ollut kova kurjenpolvien keräilyvimma viimeaikoina. En oikeastaan ymmärrä miksi siinä meni näinkin kauan. Kurjenpolvi kun on aina ollut luonnonkukista ehdoton suosikkini.



 Ihanaakin ihanampi sinivaleunikko avasi ensimmäisen nuppunsa hyytävän kylmän päivän kunniaksi.

 Kohta tässä cottage garden-penkissä kukintavuoroaan aloittelevat valkoiset pionit, kellokärhö, tarhajuoru, huopakaunokit sekä akileijat ja tähtiputket.  Seassa on myös vielä kovin pikkuruisia siperiankurjenmiekkahankintoja laventeliliilan ja valkoisen sävyissä. Eli kovin pastellisia nekin. Lisäksi istutin tänä keväänä valkoalpia, valkolatvaa ja tähtituikkia. Niitä saapi ehkä odotella vielä seuraavaan vuoteen kunhan kasvavat tarpeeksi. Tämän penkin varjoisalle puolelle huvimajan taakse istutin tänään kahta erilaista valkotäpläimikkää: valkokukkainen Pulmonaria officinalis 'Sissinghurst White' ja violettikukkainen Pulmonaria saccharata 'Mrs Moon'. Sipulikukista liljat ja marhanliljat ovat pian avautumassa.

Marhanlilja (Lilium martagon)

 Isotähtiputki ja viherraitatulppaanin rippeet.

Pian seuraava urakka onkin lemmikkien kitkeminen ja tulppaanien nosto.

Netty's Pride -lilja on hurmannut minut täysin ja näitä olenkin lisännyt sinne tänne ryppäinä. Osan olen hyödyntänyt ruukkuistutuksissa ja pääsevät maahan kukinnan jälkeen.

Kaksivuotiset purppuratulikukat kasvatin siemenestä viime kesänä.
Tässä sopii värienkin puolesta mukavasti laukkojen kanssa. :)

Yksi puukin tuli tänään istutettua pihalle Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi. Siitä ja kuinka jokainen voi rekisteröidä oman juhlapuunsa voit lukea lisää
Oma Piha-blogin puolelta...

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Ukkolaukkaöverit





Ei liene liioiteltua sanoa että ukkolaukat kuuluvat omien suosikkikasvieni top 10-listalle. Syksyllä Hollannista hankittu 200kpl säkillinen sipuleita tuotti tulosta. Laukkoja on nyt kaikkialla minne katseensa kääntää. Toki niitä on aina ollut, mutta ei ihan tässä mittakaavassa. Kuunliljakujalla ne puskevat hyvin läpi kuunliljojen välistä, samoin pinkit konnantatarit jotka luovat kaivattua mielenkiintoa alueelle. Tämä on varmasti yksi helpoimmista alueista hoitaa, sillä kuunliljat tukahduttavat rikkaruohot hyvin ja konnantatareita olen jakanut niin että koko matkalta ne pikkuhiljaa täyttävät välit. Mielestäni joskus yksinkertainenkin voi olla näyttävää jos sen tekee tarpeeksi suurella alalla. Vaikutelma on hauska kun kuunliljat nousevat noin 40cm korkeudelle ja sen yläpuolella nämä reiluun metriin kohoavat patukat ja pallerot ohuiden varsiensa päissä näyttävät siltä kuin leijuisivat ilmassa. Pinkin ja lilan sävyjen suurena ystävänä minä myös leijailen hieman tällä hetkellä näitä katsellessa...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...