Ihanin kesäkimppu

Loppukesällä syntyvät usein ne keikkein ihanimmat kukkakimput. Pastellinen asetelma syntyi vaaleanpunaisista ruusuista, laventelililoista tuoksuherneistä, kosmoskukista, kesämalvikeista, unikonsiemenkodista ja oreganosta. Reunoille laitoin muutaman pienen oksan koivuangervoa joka oli saanut ihanaa violetin ja ruosteenpunaisen syyssävyä lehtiinsä. Kimppu saa nyt toimia sadepäivän piristyksenä ;)

Kesän viimeiset

Uudelle alueelle on jonkin verran siirtynyt jo olemassa olevia kasveja jotka kaipasivat parempaa paikkaa. Kaksi laikkukirjokanukkapensasta - rakastan niitä valtavasti. Molemmat olivat vähän huonoilla paikoilla mutta nyt ne pääsevät oikeuksiinsa mustan pergolaportin luodessa sopivan tumman taustan niille. Ylimmän kuvan oikeassa laidassa häämöttää myös purppuraheisiangervo joka saa toimia osaltaan myös tummana taustana. Keskimmäisessä kuvassa näkyy hieman huonosti mongolianvaahtera joka on kasvanut parimetriseksi pikkupuuksi. Se oli aivan liian ahtaalla kahden omenapuun välissä joten nyt se saa levittäytyä rauhassa. Syysvärin saatuaan se on kaikkea muuta kuin huomaamaton, leiskuessaan kirkkaanpunaisena. Uskoisin sen syysvärityksen sointuvan hienosti mustaan ja valkoiseen.

Kesän viimeiset taimiostokset tuli myös tehtyä. Viimeiset siksi, että 80-90% perennojen syysistutuksista on minulla aina epäonnistunut, eli taimet ovat talven aikana kuolleet. Pakko oli kuitenkin toimia kun Kauppilasta löytyi pitkään etsimäni 'Summer Skies' kurjenpolvi josta olen aivan tohkeissani. Pinterestistä löysin sen kuvan joskus ja tallensin tavoiteltavien kasvien listalleni. Pitkä on odottavan aika seuraavaan kesään jolloin se toivon mukaan on vielä hengissä ja kukassa. Koska pelkästään yhtä taimea ei ole järkevää tilata, laajensin kuunliljavalikoimaa kun alennuksesta löytyi 'Lakeside Dragonfly', Beach Boy', 'Blue Angel', 'Blue Mouse Ears', 'Night Before Christmas' ja 'Color Festival'. Toiveikkaana hankin myös pinkin ja aniliininpunaisen kiinanjaloangervon sekä Preeriamesiangervo Venustan. Suuria aarteita pahvilaatikossa. :) Istutin taimet heti maanantaina kun olivat olleet reissussa torstaista lähtien (5 päivää). Paljon olisi kitkettävää ja puuhasteltavaa mutta sää ei ole ollut paras mahdollinen. Olisi mukavaa jos aurinko taas joskus näyttäytyisi sadepilvien joukosta :)

Kukitettu lasiveranta

Kaikki alkoi viattomasti ajatuksesta kerätä verannan ikkunalaudalle kimppu kesäkukkia. Ilmojen nyt äkisti viilettyä ei ulos ilman villapaitaa tarkene. Suuri tarve kietoutua lämmön ohella kukkasiin, riistäytyi käsistä. Osa ruokaostoksistakin vallan unohtuu nähdessäni kaupassa krysanteemeja ja haaliessani niitä kerta toisensa jälkeen kuin heikkopäinen. Kissaparka hädin tuskin mahtuu joukkoon omalle kyttäyspaikalleen kukkien täyttämällä verannalla. Lohduttaudun ajatuksella että ei näihin mennyt kuin vähän päälle 20€ kun kaksi kukkapurkkia saa vitosella ja ne ilahduttavat pitkälle syksyyn. Toukokuussa synttärilahjaksi saatu terassihortensia ei näytä muuttumisen merkkejä. Muutama kukinto on muuttunut valkoiseksi mutta suurin osa on vielä ihanan keväisen vihreitä. Tällä menolla se taitaa ilahduttaa meitä vielä jouluna. 

Kukkien ja tuikkujen lomasta toivottelemme ihanaa viikonloppua!

Mimma mummolassa

En tänä aamuna osannut aavistaa mitä mamma oli keksinyt minun pääni menoksi. Olen tässä jo useamman kerran palvelijalleni sanonut että mul on vähän tylsää. Siksi kai oli saanut yllättäen päähänsä että nyt lähdetään reissuun. Meinasin jo käydä kaikessa rauhassa päiväunille valtaistuimelleni kun mamma nappasikin minut sykkyyn ja työnsi sellaiseen pehmeään salkkuun. Ajattelin että nyt jotain kamalaa tapahtuu joten aloin sähisemään vihaisena. Sitten mentiinkin ulos. - Ei hittolainen, nyt on kyllä jotain pahasti pielessa, ajattelin. Pitikin varmuuden vuoksi sähäyttää vielä pari kertaa ja toistaa selkeällä mutta ponnekkaalla äänellä äää, äää, ääää! Kaivauduin pehmopeiton alle ja jatkoin huutoa muutaman minuutin ajan, sitten olinkin jo tuon teleportaatiosalkun kautta siirtynyt johonkin uuteen paikkaan.

Luukku aukesi ja siellä oli mummi ja vaari vastassa. Pelotti kyllä vielä ihan vietävästi ja häntä piti pörhistää puuhkaksi, mutta lähdin rivakasti kartottamaan uutta reviiriä. Kiersin kaikki mahdolliset nurkat, sängyn- ja pöydänaluset. Sitten löysin pari ikkunaa. Ne oli ihan vääriä ikkunoita, ihan outo maisema. Sitten kuitenkin muutaman kierroksen ja noin tunnin jälkeen tajusin että sehän on oikeastaan ihan luotettava paikka. Siellä oli kaikki samat tyypit, erilaiset huoneet vaan. Pukkasin otsalla ylävitoset ohimennen mamman kämmeneen ja jatkoin tutkimusmatkaani. Aika meni tosi nopeasti. Vessassa en uskaltanut käydä kun en ollut ihan varma että kenelle se hiekkalaatikko kuului. Raksuistakaan en ollut ihan varma, mutta sitten Mummi joka on kova tuputtaman ruokaa, sai minut ylipuhuttua raksulautasen äärelle ja ihan samalta ne raksut maistui kuin kotonakin. Aloin jo tuntea oloni kotoisaksi ja kellahdin olohuoneen plyyssimatolle kun mamma tuli taas ja yritti tunkea minut siihen teleportaatiosalkkuun. Pistin kaikki varpaat peliin joten mamma ei saanut minua tungettua sinne. Hengailtiin siinä sitten vielä vähän aikaa, mutta sitten piti lähteä. Varmuuden vuoksi piti taas huutaa kun en ollut ihan varma minne seuraavaksi mentäisiin. Mutta suitten oltiinkin jo taas kotona. Seisoin ovensuussa hämmentyneenä kokemastani. Piti vähän miettiä... Tajusin että olihan se aika jännä seikkailu! Illalla kun mummi ja vaari tuli meillä käymään, näytin niille että osaan mennä teleportaatiovehkeeseen ihan itsekin. Mutta kun tulin sieltä ulos, me oltiinkin vielä samassa paikassa...

-Kuningatar Mimma

Terveisiä työmaalta :)

 

...vai pitäisikö sanoa leikkikentältä? Niin piristävää tuo maan tonkiminen on, että tuntuu siltä kuin imisin jotain energiaa itseeni mullasta ja kivistä aina niitä koskettaessa. Mikä vain muutama viikko sitten oli vielä villiä herukkapensasta ja rikkaruohoa, alkaa nyt olla tärkeä osa puutarhaa. Suuri kallionjärkäle otti päähän aluksi kun lapio siihen pisti, mutta nyt se on alueen ihanin ja persoonallisin juttu - pientä sammalmätästä lukuunottamatta puhtaaksi pesty ja harjattu. Sanomalehtikerroksella pohjustettu ja kivituhkalla päällystetty kulkuväylä muistuttaa kauempaa katsottuna puroa joka soljuu luontevasti kivijärkäleen ympärillä. Aikanaan sen reunat peittyvät pehmeästi kasveista. Multapaikat ammottavat vielä tyhjyyttään, mutta näkymää katsoessa tulee syvä mielenrauha ja samalla innostus mitä kaikkea sinne voikaan kuvitella pikkuhiljaa laittavansa.

Ulkotakan ympäristökin siistiytyi. Vuosien saatossa se oli päässyt hieman villiintymään. Betonilaattoja ladottiin reunoille ja ne toimivat hyvinä istuimina jos vaikka perheen kanssa kokoonnumme siihen paistamaan makkaraa. Useimmiten kuitenkin ollaan tehty takassa loimulohta joka on maailman parasta salaatin kera. Vaikka viitapihlaja-angervotkin ovat jo hieman punertuneet ja tuulen mukana tuntuu syksyn kuiskaus, odotan innolla juuri sellaisia syyspäiviä jolloin takassa palaa tuli, multaan upotetaan kevään kukkasipuliloisto ja lehdet haravoidaan kasalle kompostiin, muuttumaan muhevaksi maanparannusaineeksi...

Ihanuuksia

Nyt on pihalla jos jonkinmoisia ihanuuksia joita pitää vain käydä katselemassa, kuten posliinimaiset ihanat kellohyasintit joista on tullut kovin suuria. Nämä olivat viime kesänä minulla ruukussa kasvamassa. Syksyllä pätkäisin lehdet 15cm mittaisiksi ja säilöin talven avoimessa sanomalehtipussukassa, pahvilaatikossa viileässä yläkerrassa. Keväällä istutin ne suoraan maahan. Taisi olla vain 3 sipulia, mutta kukkavanoja on 7kpl!

Joka päivä avautuu uusia yllätyksiä. 

 Nämä Pink Fizz-sulkaunikot hankin ihan tieten tahtoen, mutta hieman kyllä poikkeavat siemenpussin kuvasta värinsä puolesta:

Mutta en valita, ovat niin isoja ja kauniita!

Sekoituspussista on tullut niin sulkaunikkoa kuin pioniunikoita kaikissa mahdollisissa väreissä.

Mustat 'Black Sun' -auringonkukatkin ovat jos kukassa kaikkein paahteisimmalla paikalla.

Tänään oli sateeton päivä joten uuden alueen mylläys jatkui vielä muutaman villin herukan poistolla, kivien kaivamisella ja kitkemisellä. Muutamia kuunliljoja olen siirrellyt ja riippalehtikuusi pääsi myös nyt paremmalle paikalle. Sopii mielestäni kivasti tuon pergolaportin läheisyyteen.

Ulkotakan tausta myös siistiytyi ja siinä on todella muhevaa, matoisaa multaa vaikka ei tässä hailakassa kännykkäkuvassa oikein siltä näytä :) Ajattelin vetää reunustan täyteen herttavuorenkilpiä kun se on aika hyvä reunuskasvi ja pitää rikkaruohot kurissa.

Toivotaan sunnuntaista myös aurinkoista pihatyöskentelypäivää!
Nyt täytyy rientää tekemään suuria suunnitelmia... ;)

Kukkientäyteistä viikonloppua kaikille!