torstai 23. helmikuuta 2017

Kumppanuuskasveja ja vuoroviljelyä


Olen pelannut täällä varsinaista pasianssia kaikkien haalimieni siemenpussien kanssa ja vaihdellut niitä pakasta toiseen. Kaikki mahdolliset hyötyviljelykirjat on tullut kahlattua läpi ja samoin netin erilaisten vuoroviljelyoppaiden anti. Joskus tuntuu että aivot meinaa mennä solmuun. Tokihan näitä siemeniä voisi nakta sinne, tääne ja toivoa parasta, mutta kun kerran leikkiin ryhtyy, mielestäni olisi ihan kohtuullista ottaa selvää myös niistä pelisäännöistä. ;) Toki olen ennekin hyötykasveja kasvatellut, mutta se on ollut sellaista puolihuolimatonta salaatin, retiisien ja herneiden kylvöä.

Aiempaan suunnittelmaan hyötytarhan suhteen tuli sellainen ihan "pikkuriikkinen" muutos että päätin vaihtaa paikkaa ihan kokonaan (onneksi näitä päätöksiä ja mielen muutoksia on näin talvella huomattavasti helpompi tehdä). Tämä vaan on huomattavasti aurinkoisempi paikka ja kaipaa runsautta. Olen tähän kohtaan halunnut luoda jotain mielenkiintoa jo useamman vuoden ajan. Suuremman kasvihuoneen paikka olisi edelleen siellä mihin sen asetinkin, eli talon toisella puolella, mutta kasvulavat tulisivatkin tähän:


7m pitkät, 50cm korkeat lavat molemmille puolille, jolloin keskelle muodostuu kottikärryn mentävä käytävä. Hieman kirosin että miksi tuli tuo sähköpistoketolppa laitettua juuri tuohon, mutta toisaalta sen voi jättää lavan taakse, siihen pitää kuitenkin jättää pieni huoltokäytävä jotta pääsee kuusiaitaa leikkaamaan. 

Alkupäähän lavojen väliin voisi laittaa jonkinlaisen kaariportin papuja tai tuoksuhernettä kasvamaan, jotta putarhamökki häämöttää kivasti täältä päin katsottuna. Tuo suuri mänty vasemmalla vie voimia eikä tässä ole paljonkaan maata, joten lava saa olla maasta eristetty. Siksi sen pitäisi olla vähintään 50cm syvä. Pohjalle 10cm salaojakerros hiekkaa. Jos löydän strytox-levyn paloja jostain, niin niillä voisi lämpöeristää pohjaa. Eli pyrin satsaamaan siihen että lavoihin "istutettavat" madot ja pieneliöt selviäisivät mahdollisimman hyvin talvesta. Siitä syystä myös päädyin juuri ajatukseen että turha ripotella neljää pienempää lavaa, koska on ehkä parempi että on vain kaksi suurempaa multatilaa jotka sitten jakaa vaikka kehäkukilla ja samettikukilla eri osioiksi. 

Tästä pääsemmekin sitten niihin siemeniin ja kuinka olen ne juuri tällä hetkellä lajitellut:
Tämä ensimmäinen pitää nyt ainakin tarkasti paikkansa:

Osio 1:
Heti alkuun aurinkoisimmalle paikalle tutkitusti yhdessä hyvin viihtyvät kasvit eli maissi, salkopapu ja kesäkurpitsat. Maissi etuosaan myös käytännön syystä siksi, että se on tuulipölytteinen. Papu saa kasvaa suoraan maissin vartta pitkin (edellyttäen tietysti että saan nuo maissit kasvamaan ;-) ). Maissin kanssa sopisi kumppaniksi halutessaan myös peruna ja auringonkukat, mutta perunat aion jättää mahdollisesti aivan lavan takaosaan.

Osio 2:
Sipulit, lehtikaalit, kyssäkaalit, palsternakka (joka kävisi myös porkkanoiden tai salaattien kaveriksi) ja ihan ulkonäön vuoksi punasinappi Red Frills. Siitä en tiedä mihinkä parhaiten kuuluisi, ehkä salaattien kanssa, toisaalta sinapit ovat aika ytyjä, joten ehkä sekin voisi käydä tässä torjuntakeinona kaaleja suojelemassa.
Tähän kombinaatioon sopisivat myös tuoksuvat yrtit kuten mintut, rosmariini ja salvia, jotka tuoksullaan karkottavat kaaliperhosen. Yrttejä en tosin allergioiden vuoksi yleensä kasvata, joten samettikukka saa toimia tässä torjuntakeinona.

Osio 3:
Salaatteja, retiisejä, retikkaa, lamopinaattia ja tilliä.
Salaattien kanssa ristiriidassa olisivat ainoastaan persilja ja selleri, joten ne pärjäilevät varmaan yhdessä. Tilli ei esimerkiksi sovi vierekkäin porkkanan, kuminan, fenkolin tai tomaatin kanssa. Tilli sen sijaan torjuu lehtikirvoja ja kaaliperhosia joten siksi se sopii kaalien ja salaattien kanssa. Lamopinaatti pitää kuumista olosuhteista, joten sitä laitan kasvamaan myös kasvihuoneen lavoihin.





Osio 4:
Porkkanat joiden kanssa viihtyy persilja. Persilja ei viihdy mintun eikä salaatin kaverina. Itse olen kyllä aina persiljaa salaattipenkissä kasvattanut, mutta joskus toki vähän vaihtelevin tuloksin. Tähän ryhmään myös porkkanakärpäsen torjuntakasvia eli samettikukkaa, kehäkukkaa, ja sipuli toimii myös torjunnassa, joten istukassipuleita voisi näiden kanssa myös laittaa. Tuo yksi toinen pinaattilajike jäi näköjään tänne vielä kummittelemaan, mutta saa olla siellä, sillä se hyötyy harsolla suojauksesta. Ainoa kasvi jonka kanssa pinaatti olisi huono kumppani, on käsittääkseni punajuuri.

Lopuksi sitten tulisi vielä perunoita ja niiden väleihin härkäpapuja, joita voi kuulema kasvattaa suoraan samaan aikaan jolloin papujen sitoma typpi vapautuu suoraan juurista perunoille.

Yksi tyyppi ei ole vielä paikkaansa löytänyt. Kuulemani mukaan yksi kasvattamisen vaikeimmasta päästä oleva salaattifenkoli. Olen käsittänyt että sen ainoa hyvä kumppanuuskasvi olisi herne ja että fenkoli ei ole kiva kaveri oikeastaan kenellekään. Haiseva öykkäri siis? Ehkäpä se pääseekin johonkin muualle ihan omaan yksinäisyyteensä, tai herneiden kanssa.

Loppuyhteenvetona: välikasvit joita voi kylvää lähes mihinkä tahansa väliin tai kenen kanssa tahansa, ovat mangoldi, salaatti ja retiisi.Aina kun tilaan jostain siemeniä, sieltä tupsahtaa bonuksena pussillinen basilikan siemeniä. Yksi juuri niistä yrteistä joita en siedä ja jolle olen allerginen. Onneksi siskoni rakastaa sitä, joten laitan ne kasvamaan kumppanuuskasvi tomaatin kanssa kasvihuoneeseen, joten hän saa sitten minun puolesta vapaasti käydä basilikat poimimassa. ;-)

Pää on pyörällä kaikesta tästä pohtimisesta. Aluksi tuntui siltä että mikään kasvi ei sovi toisen kanssa ja nyt vielä täytyy jaotella nämä ryhmät neljäksi vuodeksi niin että vaihtavat paikkaa sopivasti keskenään. Ehkä tieto pikkuhiljaa uppoaa tähän kyssäkaaliin. 

Jos mielestäsi joku näistä yhdistelmistä vaikuttaa oudolle, saa ehdottomasti tätä vuoroviljelijä aloittelijaa huomauttaa. :) Oletko itse perehtynyt asiaan tai käytännössä kokenut kumppanuuskasvien positiivisen merkityksen kasvulle?

Loppuun vielä kissaterveiset.
Mimmallakin oli tänään yllättäneessä lumipyryssä pohdittavaa.
Hänen vastuullaan on myös pelargonien laatuvalvonta

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Meillä kotona -juttu

Kuva: Toni Härkönen / Unelmien Talo&Koti

Linkkivinkki: Meillä Kotona -sivustolla ilmestyi tänään juttu kodistani joka ilmestyi muutaman vuoden takaisessa Unelmien Talo & Koti -lehdessä. Jos missasit sen silloin, niin lyhenneltyyn uuteen nettijuttuun pääset tästä linkistä. Alkuperäisen artikkelin toimitti Anette Nässling ja upeat kuvat otti Toni Härkönen. :)

tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävyys



Kiitos ystävät, että olette olemassa!
Ystävyyttä on vaikea pukea sanoiksi,
riittäviksi sanoiksi.
Maailma on täynnä runoja ja ajatelmia aiheesta
mutta monet niistä kuulostivat korvaani kliseisiltä.

Siksipä totean vain, että 
ystävyys on kuin kimppu 
vaaleanpunaisia tulppaaneita
talven keskellä.
Tiedäthän mitä tarkoitan?
Iloista ystävänpäivää, minulta sinulle.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Täydellinen vihreys






Vihreän kaipuu on tähän aikaan vuodesta pahimmillaan. Kaikkea elävää ja vehreää haluaa ympärilleen. Rakastan kovasti huonekasveja ja olenkin metsästänyt omaan kotiini sitä täydellistä viherkasvia jo pitkään. Sellainen onneksi löytyi! Vaatimuslista kasvin suhteen oli hankala.

 - kissalle myrkytön
- kestää kuivuutta ja kuivaa huoneilmaa
- ei ole liian ronkeli valonsaannin suhteen
- helppohoitoinen ja pitkäikäinen
- kaunis

Täydellinen huonekasvivalinta tähän kotiin on siten luonnostaan Meksikossa kasvava pullojukka (Beaucarnea recurvata) jota hauskan runkonsa muodon takia myös norsunjalaksi kutsutaan. Valoisalta ikkunalaudalta sille löytyi juuri sopiva paikka. Kesän tullen liikaa paahdetta tulee kuitenkin välttää. Kunnollista kastelua se kaipaa vain noin kolmen viikon välein eikä ruukkuakaan tarvitse välttämättä moneen vuoteen vaihtaa koska puu on hyvin hidaskasvuinen. Liikakastelu on sille suurempi uhka kuin kuivuminen. Olin varma että Mimman nähdessä tuon heinämäisen tupsun, alkaa innokas kiljunta jo heti ovella, mutta kissapa ei kiinnittänyt siihen minkäänlaista huomiota. Ei edes välittänyt haistella sitä. Laitoin aarteeni kuitenkin turvaan ylös ikkunalaudalle jotten aamulla herätessä koko kasvi ole parturoitu ja pelkkä runko jäljellä. Käärepaperit olikin sitten ihan toisenlainen mielenkiinnon kohde. Siellä ne ovat nyt mytättynä olohuoneen latialla rapisteltavina. :)
Mehikasvit olisivat toki toinen vastaava kasvivaihtoehto, mutta ne eivät ole yhtä vehreitä ja näyttäviä.

Yksikin kaunis viherkasvi tuo kummasti eloa ja kevättä huoneeseen. Viherkasvitrendi tuntuu olevan juuri nyt huipussaan sisustuksessa ja Pantonen vuoden värikin on nimeltään "greenery".
Vihreä väri on kotona kaunis suuremmassakin mittakaavassa. En ole kertaakaan katunut kotitoimistoni seinien vihreäpohjaista magnoliatapettia tai yläkerran kesähuoneen maalaamista kauttaaltaan vihreäksi.


Näistä seinistä ja mummin vanhojen sohvien kesäpäällisistä tulen aina hyvälle tuulelle.


Itse olen aina haaveillut että täydellinen sisustus kotona olisi sellainen jossa voisi kuvitella elävänsä kuin viktoriaanisessa kasvihuoneessa! Sellaista tuskin pystyn toteuttamaan ihan käytännön syistä (myrkyllisyys ja valon puute). Onneksi on muitakin keinoja luoda vihreyttä ja kukoistusta kotiinsa, eli väreillä, tapeteilla ja kankailla saa jo paljon kaivattua tunnelmaa aikaiseksi.

Versovan vihreää ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!


lauantai 4. helmikuuta 2017

Apu suuriin suunnitelmiin


Aion näyttää teille nyt jotain tosi hienoa ja jotain aika kamalaa! Aloitetaan siitä hienommasta osuudesta, nimittäin löysin netistä tosi kivan ilmaisen puutarhan suunnitteluohjelman johon saa syötettyä halutut mitat ja siirrellä eri kasveja ja elementtejä ympäriinsä. Siitä oli paljon apua kun halusin hahmottaa taloni takana olevan alueen mittasuhteet paremmin. Online-versio ohjelmasta löytyy täältä. Valitettavasti ilmaisversiossa ei saa suunnitelmaa tallennettua kuvana, ainoastaan tulostettua, eli se täytyy saada kerralla valmiiksi, mutta mukava sillä on leikkiä jos sille päälle sattuu ja paljonhan tässä on vielä lumentäyteisiä hetkiä ennen kun pääsee pihallaan tositoimiin. Ja saahan siitä napattua kuvan sähköisesti ihan print screenillä kuvankäsittelyohjelmaan, tai skannaamalla paperiversion. Muitakin ohjelmia on varmaan netissä saatavilla, mutta en vielä ehtinyt niihin uppoutua. Tämä oli ainakin simppeli käyttää!

Tässä yläpuolella siis amatöörin nopea puolen tunnin aikaansaannokseni. Kävin tänään ottamassa mitat ulkona joten sain mittasuhteet suurin piirtein oikein. Punainen mötikkä on talo ja tuo harmaa alue on sitä alaa jonka kimppuun tahdon keväällä käydä. Yhdessä saksalaisessa nettikaupassa olisi 10m² muovikennokasvihuone alumiinisokkelilla alle 300e ja sen hankintaan kevääksi tähtään. Näytetäänpä nyt sitten sitä kamalampaa osastoa... Eli miltä alue näyttää nyt. Olin kaukaa viisas ja otin pari kuvaa loppukesällä että saan talven pimeinä tunteina katsella ja miettiä mitä tälle tekisi.



Taloni on hassu kun tällä puolella ei ole ollenkaan ikkunoita, mutta enpä ole sellaisia kaivannutkaan. Paloportaiden takana sijaitsee alakerran käytävän päässä kylppäri, oikealla makkari jossa isot ikkunat etelään ja täällä vasemmalla puolella kotitoimistoni johon sai kätevästi koko seinän kirjahyllyä, joten hyvä että ei ollut ikkunaa siinäkään! :)
Talon takana ei ole multaa kuin nimeksi, pelkkää kalliota, mutta epämääräistä ruohikkoa ja lupiinia sieltä puskee. Ajatuksena kattaa talon pituudelta eli noin 10m matkalta ja 5,5m leveydeltä alue maisemointikankaalla ja kärrätä se täyteen hiekkaa koska minulta sattuu löytymään juuri tuolta nurkan takaa julmettu hiekkakasa jolla en tee mitään. Hiekkakerroksen päälle vielä kuormallinen kivituhkaa. Siinä pohja mahdolliselle kasvihuoneelle ja myös kasvulavalaatikoille. Suunnitelmapiirroksessa mitoitin alueelle neljä lavaa joilla mitat 1m x 2m. Voi olla että saa olla kapeampikin jotta on helpompi hoitaa.

Tässäpä yksi kierrätysaarre viime syksyltä. Minussa kun on vähän tuota romunkerääjän vikaa.

Yhdeltä mukavalta kyläläiseltä sain harmaata tosi vanhaa purettua puuaitaa joka olisi mennyt hävitettäväksi. Paksua ja painavaa tavaraa. Varmaankin hyvin kyllästettyä kun puu on aivan tuoreen oloista sisältä. Tai sitten se on peräti lehtikuusta? Tämä aita on ollut pystyssä niin kauan kuin muistan, joten varmaan ainakin 30 vuotta. Näistä voisi pystyttää siirreltäviä aitaelementtejä kasvilavojen taakse metsää ja tonttia reunustamaan. Ja aitaan tietty muutama parvekelaatikko joista köynnöskrassit saavat rönsyillä niin että suurin osa aidasta peittyy kukkamereksi. Suunnitelmani kuulostaa hieman harmaalle, mutta näen sen mielessäni jo hyvinkin siistinä taustana kaikelle kasvien vihreydelle ja näkymää elävöittäisi myös ruukkupuutarha. Kasvulaatikot käsittelisin mustiksi myrkyttömällä puunsuoja-aineella. Tässä kuvaa hieman eri vinkkelistä...


...vuodelta 2013 jolloin tuli myllättyä tätä kulmaa josta löytyi jopa multaa! Siinä kasvaa valkeakuulas ja punakaneli jotka ovat jopa alkaneet tuottaa mutamia omppuja. Vierellä kasvaa hanhikkeja ja puiden väli on täpötäynnä isoritarinkannusta. Myöhemmin istutin tähän vielä pari 'Laatokan helmi' -luumupuuta jotka ovat kasvaneet todella hyvin. Luumupuun oksien vierestä menisikin sitten suoraan käynti siihen haaveissa olevaan kasvihuoneeseen. 

Hyötytarhalle tämä olisi siitäkin hyvä paikka, että hevonpeekuormallinen olisi helppo tilata kipattavaksi aina tähän etelänpuoleisten ikkunoiden alle, josta sitä ei olisi kovin pitkä matka kärrätä lavojen pohjalle jos niistä tekisi lämpöpenkit. Osa lavoista jäisi osittain puolivarjon puolelle, mutta olen kyllä pystynyt kasvattamaan pihan hieman varjoisemmillakin paikoilla mm. papuja, persiljaa, perunoita, salaattia, herneitä... Lisäksi uskon että tämä talon ja metsän väliin jäävä alue olisi hyvällä tavalla suojaisa. Päivällä sinne aurinkokin sopivasti paistaa. Olen vuosien mittaan tullut siihen tulokseen, että vaikka kasvihuoneeseen saa aurinko paistaa, täysi paahde voi joskus olla kyllä aivan liikaa ja se luo omia haasteitaan.


Tässä näitä omppupuiden välisiä ritarinkannuksia jotka yltävät 3-4 metriin. Kuulin kerran vinkin ritarinkannuskasvattajalta, että keväällä kasvuun lähdettyään kannattaa jättää kasviin vain noin 3 kukkavanaa/taimi, jotta kukista muodostuisi mahdollisimman suuria ja muhkeita. Yksi juurakko ei jaksa ravita täysillä niin montaa kukkaa. Täytyypä ensi keväänä kokeilla muutamalla taimella tuleeko suurta eroa. Voi olla että se tehoaa parhaiten vain jaloritarinkannuksiin, sillä nämä isoritarinkannukset ovat aika tuuheita ja haaroittuvia kasvutavaltaan.


Siinäpä hieman lauantai-illan mietteitä malttamattomalta keväätihmiseltä. ;)
Minkälaisia suuria suunnitelmia sinulla on ensi kevääksi?

torstai 2. helmikuuta 2017

Lavatarha- ja multamietteitä


Omassa pienessä hyötytarhassani kasvatan vuosittain herneitä, papuja, sipulia, persiljaa, salaattia, jonkin verran perunoita ja kurpitsaa. Tämän kuvan etualalla tosin pieni rypäs miekkaliljoja. :) Kasvihuoneen vieressä kannelliset lavat ovat olleet kovassa käytössä monta vuotta. Kesäkurpitsa on kaunis hyötykasvi vaikka ruukussa kasvatettavaksi kun valitsee tarkoitukseen sopivan lajikkeen.


Olen aina ollut lähinnä koristekasvien ystävä, mutta viime vuosina halu laajentaa hyötyviljelypuolta on kasvanut entisestään ja nyt into alkaa olla jo siinä pistessä että kevääksi on suuria suunnitelmia. Asiaa ei yhtään helpottanut että vihdoinkin koko muusta maailmasta jälkijunassa ostin Lavatarhuri-kirjan joka on todellakin THE puutarhakirja jossa on niin paljon tietoa että ylisanoja ei tarpeeksi löydy. Mutta senhän jo suurin osa teistä tietää, kun olette sen jo varmasti lukeneet. Tuon kirjan rinnalla kaikki muut hyötytarhakirjat ovat ihan paperia. Paitsi tämä Keittiöpuutarha -kirja jonka joskus kirpparilta löysin. Se on suuri aarre!





Se on kovin englantilainen ja ihana kaikkine päärynätunneleineen, muotoon ohjattuine herukoineen ja espelier-aitoineen. Kaikkien toteuttamiseen myös selkeät ohjeet ja hauskasti avautuvat tuplasivut. Jos joskus tämä kirja tulee vastaan niin kannattaa napata. Kirjakaupoista sitä ei taida enää löytyä. Juuri nyt se olisi hyvin ajankohtainen kirja, sillä säleikköomenapuiden ja herukoiden kasvattaminen taitaa tulla pikkuhiljaa täälläkin muotiin. Hyötytarhan halutaan olevan monesti myös potagermainen ja kaunis.

Lavatarhuriin palatakseni... Suunnaton ilo valtasi mieleni kun tajusin: vuohenputki ei ole enää uhka vaan mahdollisuus! Ilmaista lannoitekatetta mielin määrin! Sitähän minulta löytyy. Eli kitkemisestä tulee minulle huomattavasti mielekkäämpää ensi kesänä kun käyn poimimassa nuoret vuohenputket hyötylavojen katteiksi (ilman juuria tietty). Apilaa ja nokkostakin kyllä löytyy joten niistä ei ihan heti pulaa tule. Ruohosilppuakin tulee ihan mukavasti ja keräävä leikkuri löytyy.

 Tämä yksi ongelma-alue on kokonaan vuohenputken ja pikkutalvion valtaama. Keväällä talvio on tosin kaunis kun mitään muuta ei vielä kasva. Kevätkaihonkukkia pilkistää seasta.

Itseäni ei oikein jaksa innostaa sellainen hieman kertakäyttöinen ja isolla rahalla toteutettu hyötytarha johon raahataan vain pelkkää turpeista pussimultaa ja vaihdetaan uutta tilalle sitten kun siinä ei enää mikään kasva. Juuri senkin takia on tärkeää oppia vaalimaan niitä lavoja siirtämällä sinne savea, matoja, hiiltä, elävää ainesta ynnä muuta, jotta se maa todellakin alkaa elää vuodesta toiseen. Siihen tuo kirja antaa täydelliset ohjeet jopa sekoitussuhteineen. Pussimultaa joudun kyllä toki hankkimaan hyötytarhaankin nyt aluksi pienen osan jotta saan homman käyntiin, koska hevonkakka- ja lehtikompostini sisältö ei varmasti riitä kaikkialle kun tarve tämän kokoisella pihalla on aika suuri.

Suuressa innossani siskoltani juuri kysäisinkin että saankos tulla ensi keväänä kaivamaan teidän takapellolta pari ämpärillistä savea. Hän tuumasi, että hae vaikka koko pelto! Siinä missä joillekin savi on riesa, tällä kallioisella pihalla se on mullan osana tärkeää jos halutaan pidättää paremmin kosteutta. Viime kesänä sen huomasin uudella "cottage garden" -alueella jossa oli hieman savinen maa. Kaikki kasvoi todella hyvin.

Miksi aina turvetta?

Yksi aika iso ero jonka olen huomannut Suomalaisessa ja Englantilaisessa puutarhanhoidossa on turve. Suomessa lähes poikkeuksetta myytävät pussi- ja taimimullat ovat kovin turvepitoisia, mutta Englannissa puhutaan aina lähes poikkeuksetta "peat free compost", eli turvevapaa komposti. Taimimultana käytetään aina kuohkeaa ja ilmavaa lehtikompostimultaa jonka seassa hieman hienoa soraa/karkeaa hiekkaa, joka pitää huolen että herkän pikkutaimen juuret saavat kasvaa ilmavassa ja läpäisevässä alustassa. Katselin hiekoitusmurskepussia jo sillä silmällä että siinähän olisi aika hyvää matskua.

Kevät, ruukutuspöytä, orvokit... Voi, kuinka niitä jo kaipaan!

Omat turvemultaa turveruukussa -taimikasvatukseni ovat päättyneet usein aika surkeasti joten olen suorastaan alkanut pelätä turveruukkuja ja pitäydyn suosiolla muovissa. Toki turveruukku on ehkä kauniimpi, mutta meikäläisen käsissä niistä tulee nopeasti elottomia koppuroita vaikka kuinka yritän muistaa kastella. Pussissa myytävän taimimullan kanssa olen myös hieman epäonnistunut, joten nykyisin sekoitan itse taimimullaksi luomu mustaa multaa ja siihen noin puolet hiekkaa, ehkä vielä vähän perliittiä lisäksi. Kaikki kasvoi todella hyvin.

Kurpitsankukkia kesäauringossa.

Olen pikkuhiljaa oppinut ajattelemaan pussimultaa enemmänkin maanparennusaineena, ei niinkään suorana kasvualustana, koska jos maahan ei lisää mitään muuta kuin kaupan pussimultaa, muuttuu se ajan myötä tällaisen kallioisen pihan kohopenkissä vettä hylkiväksi koppuraksi jossa ei matoja vilahdakaan. Tällä puheella en halua missään nimessä dissata säkkimultaa, sillä se on tarpeellista, mutta se jatkuva turpeen syötäminen maaperään ei vaan omalla pihallani ole hyvä ja toimiva juttu. Amerikassa puolestaan käytetään kookoskuitua siinä missä täällä turvetta, koska se on siellä päin maailmaa ekologisempi vaihtoehto kuin turve. Suomalaisittain ajateltuna toisaalta kookoskuidun raahaaminen tänne toiselle puolelle maailmaa ei ole kuljetuksen vuoksi ehkä kovin järkevää.


Toivon kovasti että Suomessakin saataisiin valikoimiin joskus turvevapaata kompostia tai kasvualustaa markkinoille. Ehkä ongelmana on kustannukset? Yritin etsiä netistä ja ainoa tulos oli yritys Kiteen Mato ja Multa Oy joka käyttää raaka-aineena näemmä järviruokoa ja ruokohelpeä. En ole tosin koskaan heidän tuotteitaan kokeillut, joten en osaa sanoa sen suhteen mitään.

Ehkä meilläkin multamarkkinoille tulee joskus monipuolisempia vaihtoehtoja. Briteissä, joka on varmaan maailman innokkain puutarhamaa, koko turveasia on jakanut näköjään puutarhureita kahteen kastiin turpen puolesta ja vastaan. Yksi mielenkiintoinen artikkeli aiheesta löytyi Permaculture-sivuilta.

Siinäpä hieman mietteitä tälle päivälle. Tulipas tästä pitkä teksti. Join päivällä tavoistani poiketen kupin kahvia, se aktivoi aivoja kai vähän liikaakin. :-P Mainittakoon vielä lopuksi että tämä postaus on ihan omia pohdintoja, joten kyseessä ei siis ole minkäänlainen sponsoroitu postaus kirjojen eikä multien osalta, eikä mikään sen painavampi kannanotto. :D

Olisi kiva kuulla mietteitä onko sinulla itselläsi joku kaikkein paras maanparannuskonsti jonka nimeen vannot vuodesta toiseen?



Ihanaa satoa omasta maasta ♥


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Mimman heiniä





Kuningatar Mimma odottaa innolla kevättä ja kesää jotta saisi taas herkutella heinillä. Kissanruohoa eli oraita on talvella kasvamassa, mutta eipä ne koskaan maistu niin hyvälle kuin heinät suoraan pihalta poimittuna. Jostain syystä talvella heinät pitää ensin kuivattaa, ja vasta sitten syödä ne.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Kansio taimitilauksille


Nyt kun on siemenet saatu järjestykseen, jäi vielä tuunausinto päälle, joten koristelin tylsännäköisen punaisen kulmalukkokansion maalaamalla sen reunat akryylimaalilla ja liimaamalla pintaan vähän skräppipaperia, tagin ja kiiltokuvaperhosen. Mimma esittelee askartelun tuloksen...


- Hmm... toukokuu on hyvä kuu suorakylvettäville kasveille, hän tuumasi.



Tänne voi nyt laittaa ne tärkeät tiedot eli taimi- siemen- ja kukkasipulitilausten tilausvahvistukset joista näkee lajikenimet, taimilaput ynnä muuta tietoa. Tällä systeemillähän voisi tarkalleen ottaen tehdä useammankin kansion. Yhden sipulikasveille, yhden siemenille, yhden perennoille, puut ja pensaat jne... Vielä kun ne laput löytäisi laatikoiden kätköistä. Nykyisin teen myös usein niin, että otan kännykällä kuvan juuri istutetusta taimesta jossa sen lajikekyltti vieressä niin tieto jää talteen. Lopuksi painava sana Mimmalta askartelusta.

 Askartelu on tyhmää hommaa kun silloin palvelija ei tajua keskittyä siihen kaikkein oleellisimpaan asiaan, eli MINUUN. Mutta kun tarpeeksi roikkuu kynsillä reidessä ja parkuu pari kertaa, kyllä se sitten seuraa minua olohuoneeseen. Ja sit mä käyn nukkumaan.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Siementen säilytyslaatikko


Kyllä vain, täälläkin on ensimmäiset siemenhankinnat kevättä silmällä pitäen tehty. Parasta kevään odotusta on pussukoiden tutkaileminen ja järjestely sato- ja kukkahaaveilun lomassa. Hyötytarhan laajennusta ajatellen järjestelin jo kumppanuuskasvit omiin nippuihinsa, ja ne vielä yritin järjestää niin että neljälle kasvulavalle tulisi jonkinlainen viljelykierto. Kyllä niitä asioita pohtiessa yhtenä viikonloppuna koko ilta vierähti. 

Täytyy todeta että kyllä ihana isosiskoni tietää juurikin tarkalleen mitä milloinkin tarvitsen! Yritän pitää kirppistelyn lähinnä kesäharrastuksena jottei aivan liikaa "löytöjä" minun kaltainen romunkerääjä innostuisi haalimaan. Näin loistavan laatikon oli systeri kuitenkin 2€ hintaan kirpparilta löytänyt, joten kiikutti sen minulle tuliaisiksi että voisin siihen istuttaa kesällä kukkia. Kiitos systeri! Laatikko oli kuitenkin sen verran hyväkuntoinen ja hieno että päätin tehdä siitä säilytyslaatikon siemenille ja puutarhakirjoille. 

 
Jynssäsin laatikosta ensin pesuaineella vanhat liat ja pölyt pois. Oli ollut varmaankin työkalu- tai varastolaatikkona. Puhdistuksen jälkeen sipaisin päälle kerroksen väritöntä askartelulakkaa pinnan siistimiseksi. Muuta lakkaa kun ei sattunut olemaan käsillä juuri tällä hetkellä. Pohjassa muutama naulan kanta oli sen verran esillä, että kiinnitin kulmiin huonekaluja varten tarkoitetut paksut pyöreät huopaiset pehmustetarrat, jotta pöytä ei naarmuunnu.


Leikkasin tukevasta pahvista sopivat välilehdet siementen lajittelua varten. Mitään järin tarkkaa järjestelmää en tehnyt, lähinnä hyötykasvit, koristekasvit, itse kerätyt siemenet ja kesäkukat omiin osioihinsa. Hyötykasveissa erottelin salaatit ja tomaatit. Lisää välilehtiä saattaa kyllä vielä syntyä lisää...


Koristeelliset tekstit ja nimet arkistointia varten syntyivät kätevästi tarrakirjoittimella.



Nyt kelpaa siemenpusseja selailla, ja niitähän tähän laatikkoon onneksi vielä mahtuu paljon. ;)
Lasipullossa nuokkuu kuivattu hortensia, yläkerrassa viileässä valkoinen hortensia kasvaa kilpaa narsissiruukkujen vihreiden uusien alkujen kanssa. Aamulla aurinko paistoi, ja linnut ovat laulaneet joka päivä. Selvä lupaus keväästä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...