keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Ensimmäiset keväthetket








Nyt voin sanoa, että tänään illansuussa kevät saapui sydämeen kuin ensimmäistä kertaa. Toki se saapuu joka vuosi, mutta pitkien talvikuukausien jälkeen melkein unohtaa miltä se tuntuu. Se tuntuu innostuksena, vilpittömänä hämmästyksenä ja pienistä asioista nauttumiselta. Pihani alkaa olla jo melkein lumesta vapaa. Kukkapenkkejä pääsen varmaankin viikonloppuna putsaamaan. Piippoja näkyy kaikkialla. Kevätkurjenmiekkoja piilottelin syksyllä parisataa.

Tänään pienet narsissit pääsivät koristamaan verannan vierustaa, ja siinä samassa istutushetken kruunasi taivaalta kantautuvat massiiviset huudot, kun yli lensi kaksi valtavaa kurkiauraa.

Aikaisimmat valkoiset krookukset ovat poranneet tiensä lumilaikkujen läpi. Vaaleajouluruusunkin nuput paljastuivat, vaikka sillä oli naama vielä hieman lumessa. Kurkkasin varovasti vaaleanpunaisen kerratun tarhajouluruusun talvisuojan alle ja siellä näkyi muutama muhkea nuppu.

Talvehtimishuoneessa japaninvaahteran pinkit lehdet loistavat valoa vasten, ja tuo lähes luonnottoman värinen näky jaksaa ihastuttaa joka kevät. Banaanipuukin rullailee uusia lehtiä auki jo kovalla vauhdilla. Hyytävän vapun uhkakuvista huolimatta toivotaan että tulee keltainen toukokuu, sellainen juuri sopivan aurinkoinen ja lämmin.

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Romppalan pääsiäistunnelmia










Iloista ja aurinkoista pääsiäistä kaikille! Täällä ollaan oltu rennoissa lomatunnelmissa, juhlittu perjantaina siskon synttäreitä (siksi tuli ajankohtaiseksi leipoa kuvan suklaakakku), nautittu auringonpaisteesta ja ripusteltu koristemunia. Ihmeellistä, mutta yhtäkään narsissia tai tulppaania ei nyt kodistani löydy. En ole vielä sortunut tete-narsisseihin kun ulkona vielä siintävät hanget eikä kasvihuoneessa tule vielä oleskeltua. Sisälle en narskuja voi oikein tuoda, koska Mimma pian alkaisi syödä niitä. Sen sijaan yläkerran talvetushuoneessa syksyllä istuttamani hyasintit kukkivat kauniisti, ja muutkin kasvit alkavat näyttää jo kevään merkkejä. Japaninvaahteran punaiset lehdet ovat puhjenneet, ja aitoviikuna kurkottelee valoa kohti vihreällä kourallaan.

Tänään oli sukulaiset syömässä, joten kokkailin keväisiä salaatteja ja kasvisriisiä. Niiden kanssa tarjosin tulista papumuhennosta, ja uunissa sipulin ja kerman kera haudutettuja kanafileitä. Kun paiston loppuvaiheessa vielä ripottelee kanojen päälle ananaspaloja ja aurajuuston muruja, sanoisin että makuelämys on taattu. Ainakin kaikille jotka Aurasta tykkäävät, itse lukeudun niihin. :)

Kuningatar Mimmakin nautti kanaa omalla pääsiäisateriallaan, ei tosin samaa kuin me muut. Pääsiäisen vietto on ottanut kuningattaren voimille kun on ollut niin paljon tekemistä ja mammaa pitänyt keittiössä koko ajan vahtia. Nyt sitten väsyttääkin kovasti. Rennot oltavat jatkukoon ja toivotaan pikaista kevättä lumisateiden uhasta huolimatta!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Kesäinen yllätyshyökkäys


Ei, en ole ihan tyystin kadonnut vaikka edellisestä blogipäivityksestä on jo vierähtänyt häpeälliset 2kk aikaa. Mihin se aika on kadonnut? Työhön ja työhön. Edes normaalisti vuodenvaihteessa alkava kevään odotus ei ole kohdallani ihan lähtenyt käyntiin ja ihmettelin jo että mihinkähän se on kadonnut? 


Tänään sitten hieman raivasin tietokoneeni syövereitä jotta koko laite ei aivan kaatuisi tilaa vaativien suunnitteluprojektien alla. Sitten se näitä viime kesäisiä kuvia selatessa teki yllätyshyökkäyksen...


Nimittäin aivan tolkuton kesän ja kukkien kaipuu! 


Yritin saada jotain järkevää aikaiseksi, mutta jäin vain tuijottamaan näitä puutarhakuvia joita viime kesänä olin puhelimella napsinut.



Arovuokko on varmasti yksi lempikukistani. Onneksi se on alkanut levitä reippaasti siementämällä. Siinä jotenkin yhdistyvät valkovuokon herkkyys ja kruunuvuokon koko ja näyttävyys. 





 Sinivaleunikon kaunis väri ja pikkusyreenin tuoksu... Ne lumosivat.



Kaipuu tälle työmaalle iski. Tämä etualan penkki oli viime kesän ja syksyn uusi alue. Kaksi alppiruusua jotka olivat aiemmin huonolla paikalla pääsivät tähän ja silminnähden piristyivät. Loppukesän alennusmyynnistä hamstrasin sydämeni kyllyydestä erilaisia kuunliljalajikkeita, yhden rotkolemmikin ja ties mitä... En enää edes muista. Keltaisen 'Garden Treasure' -pionin muistan kyllä istuttaneeni ja sille äärimmäisellä huolella kuopan kaivaneeni. Sekin löytyi alennusmyynnistä ja tovin sitä pohdiskelin. Taimi maksoi "vain" 18€, täysihintaisena taitaa olla 50-80€ paikkeilla joten niin huima alennus riitti hyväksi perusteluksi oudolle hankinnalle. Nyt sitten jännitetään uhkapelin kohtaloa kannattiko se! Onneksi ainakin on paksu lumipeite suojana. Pihalla on vielä puoli metriä hankea joten ihan ei se kevätfiilis ulkona välity vaikka linnut kauniisti jo laulavatkin. Tänään säiden haltija heitti päähän ämpärillisen rakeita.


Mimmakin jo kaipaa kesäverantaansa ja orvokkeja joita tykkää välillä napostella. 






Näiden tunnelmien jälkeen on taas hyvä jatkaa töitä. Kiireisenä pysyminen toisaalta vauhdittaa aikaa ja ehkä siten kevätkin koittaa normaalia nopeammin. :) Palaillaan - ja Instagramin puolella ainakin tulee ahkerammin päivityksiä. ♥

maanantai 15. tammikuuta 2018

Korttiarvonta suoritettu!


Heipä hei ihanat! Kiitos kaikille Tulipa-kortti puutarhakorttien blogiarvontaan osallistuneille mukanaolosta ja kaikista näistä äärimmäisen ihanista kommenteistanne kortteja koskien. Wau! ♥ Aina uuden alussa kovasti jänittää että mitäköhän tästäkin tulee, mutta olipa ilo kuulla että puutarhakortit ovat tervetullut asia monelle viherpeukalolle. Se luo pienyrittäjälle toivoa ja innostaa kovasti eteenpäin! Sen pidemmittä puheitta on random.orgin generaattori puhunut - tosin Mimman valvonnan alaisena, eli ei huolta, Kuningatar on ollut vahvasti hengessä mukana myös tässä jännittävässä arvonnassa. ;) Pidemmittä puheitta, arpaonni suosi seuraavia kommentoijia:

Satu Kukkaiselämää: Ihanat! Suosikkini on tuo ansarikortti. Mukana kahdella arvalla. Mukavaa loppiaista, Linda.

TiinaS: Sinivalkoista unelmaa on suosikkini.
Tiina miumiu83 at gmail.com

Olen teihin yhteydessä ja palkinnot postitetaan tulevan viikon aikana!
Iloista maanantaita ja vauhdilla kohti keväisiä kukkaisunelmia! ;)
♥ Linda & Mimma

maanantai 1. tammikuuta 2018

Uuden vuoden yllätys ja keväinen arvonta








Iloista alkanutta vuotta 2018! Uusi vuosi tuo mukanaan aina uudet hullut unelmat ja suunnitelmat. Itse ryhdyin toteuttamaan joulukuussa yhtä puutarhaunelmaa joka on kytenyt mielessä jo pidemmän aikaa. Nyt voin sen jo paljastaa, ja samalla on aika polkaista pieni blogiarvonta käyntiin. 

Olen kaivannut että meille puutarhaihmisille olisi aivan ikiomia postikortteja joissa mukana ajatelmia ja sitä tiettyä puutarhahenkeä jota kaupan "normaaleista" kukkakorteista jotenkin puuttuu. Puutarhakortteja ystävänpäiväksi, pääsiäiseksi, onnitteluksi, äitienpäiväksi, tsemppikortiksi tai ihan muuten vain vaikka siemen- tai pistokasvaihdon mukaan tervehdykseksi. Sähköisen viestinnän maailmassa uskon vielä vanhanaikaisten aitojen postikorttien voimaan ja siihen että moni puutarhaihminen laillani pitää aidoista tunteella annetuista asioista. 

Oli siis aika suunnitella keväinen korttisarja itse, ja perustaa uusi nettikauppa. Nyt täällä kotitoimistossani pyörittelen kukkien täyteistä korttitelinettä ja olo on kuin lapsella karkkikaupassa - tosin keväisten kukkien keskellä. :) Korttisarja ja nettikauppa kantavat nimeä TULIPA-kortti.



Näin alkajaisiksi minulla on 20 erilaista keväistä ja kesäistä korttimallia joista valita ja ajan myötä sesonkien ja kysynnän mukaan on tarkoitus laajentaa. Arvon kaksi 20 kortin korttipakkausta ja kun kerrot kommentissasi mikä on juuri sinun oma suosikkisi näistä korttimalleista, laitan palkintoon mukaan +10kpl omaa suosikkikorttiasi. Korttimalleihin pääset tutustumaan täällä.

Arvonnan säännöt:

Arvontaan voit osallistua su 14.1.2018 klo 0:00 asti (arvonta ma 15.1.)
1 arpa / kommentti
2 arpaa mikäli olet Romppalan seuraajana myös Facebookissa tai Instagramissa
Kerro kommentissasi myös suosikkikorttisi
Anonyymit/bloggerin ulkopuolelta tulevat, laittaka mukaan s-postiosoitteenne

Onnea arvontaan ja ihanaa kukoistavaa puutarhakevättä jo malttamattomana odotellen...

Linda & Mimma

lauantai 30. joulukuuta 2017

Kiitos - vuosi 2017 kuvina

















 





Se mikä kesällä tuntuu itsestäänselvyytenä, on näin vuodenvaihteessa taaksepäin katsoen jotain täysin maagista. Vaikka muistissa on kylmä kevät ja jos jonkinlaisia epäonnistumisia kasvatusten suhteen, kituvia, venyviä tomaateja, kukkimattomia daalioita ja suurten suunnitelmien romuttumisia, menneen vuoden muutamien taltioitujen hetkien vihreyttä katsellessa nousee väkisin pintaan rakkaus kesään ja kukkasiin - eihän se niin paha ollutkaan. Ihania yllätyksiä riitti. Keväällä nousi pystyyn uusi kasvihuone, ja olihan niitä tulppaanejakin... Sinivaleunikkokin ylitti itsensä.

Kesään mahtui laukkojen ja kuunliljojen megalomaaniset kukinnot. Kotia tuli tapetoitua mieluisaksi yläkerran ja olohuoneen osalta. Heinäkuu maistui ahomansikalle. Joka viikko oli kodissa uusi omalta pihalta poimittu kesäkimppu jos toinenkin. Valkoisia kruunuvuokkoja kasvatin satoja, ja nyt pikkumukulat odottavat vintillä taas uutta kevättä. 

Syksyllä tuli fiilisteltyä kypsien kirsikoiden ja ruskahetkien parissa. Joulukirjani näki päivänvalon ja haluankin tässä samalla kiittää lukijoita kaikesta siitä ihanasta saamastani palautteesta. ♥ Sydämellinen kiitos! Tänä vuonna joulu meni huomattavasti rauhallisemmin kuin viime vuonna kuvausten, suunnittelujen, leipomusten ja koristelujen keskellä. Tänä jouluna olen ollut suorastaan laiska. Jouluaterian toki tein perheellemme ja tänne Romppalaan kokoonnuimme jouluksi; äiti, isä, sisko ja hänen miehensä saman pöydän ääreen. Mutta mitään suurempaa hössötystä en ole lietsonut. Nyt joululoma on mennyt perheen parissa hieman laiskotellessa, lepäillessä ja pitkästä hinkuyskästä toipuessa. 

Suurella innolla odotan uutta vuotta. Ne hyötytarhaunelmat jotka viime kevään säätilan ja ajan puutten vuoksi lykkääntyivät seuraavalle vuodelle, elävät sisimmässä hiljaa itäen. Kohta varmasti taas kaivan siemenpussit sekä Lavatarhuri ja Omasta maasta -kirjat esille ja ryhdyn ahmimaan tietoa. Ihanin yllätystapaaminen minulla oli kesällä kun Lavatarhuri -kirjan kirjoittajat, ihanat Heidi Haapalahti ja Teija Tuisku, kävivät luonani piipahtamassa työnsä puitteissa. 

Aika tuntuu kuluvan vauhdilla, sitä on moni sanonut. Toivotaan että sama pätisi alkuvuoden talvikuukausiin jotka monesti tuntuvat matelevan kevättä innolla odottaessa. Jotain uutta ja jännää olen tässä kuitenkin ehtinyt kehitellä uuden vuoden ja puutarhakevään kunniaksi, joten pysykäähän kuulolla. ;) Kun uusi vuosi vaihtuu, on minulla jotain kivaa ja jännää keväistä kerrottavaa...

Siihen asti toivotan hyvää vuodenvaihdetta, iloista uutta vuotta ja suuria unelmia! 
Tammikuusta se puutarhaihmisen kevät alkaa... ;-)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...